Seuraavana työviikkona Jenni oli, kuin mitään ei olisi perjantai-iltana tapahtunutkaan. Mutta nähtävästi sunnuntaina oli tapahtunut jotain, koska nainen laahusti töihin tukka sekaisin, mustan kauluspaidan napit huolimattomasti napitettuna ja selvästi väsyneen näköisenä. Hänen vaatteistaan saattoi haistaa selvästi vanhan viinan ja tupakan hajun. Jenni rojahti istumaan työpöytänsä ääreen ja peilasi itseään pimeästä tietokoneen ruudusta. Tajusipahan hän hieman hiuksiaan sukia ojennukseen, että muistuttaisi enemmän poliisia kuin jotain laitatien kulkijaa. ”Vissiin ollut rankka ilta?” huikkasi Maria kävellessään Jennin työpöydän ohitse. Jenni vastasi kysymykseen raskaalla huokauksella. Etsivä oli tosiaan aivan poikki. ”Tuonko kahvia?” Maria vielä huikkasi, koska oli itsekin menossa hakemaan jotain juotavaa. Hän ei tosiaankaan ollut samassa kunnossa kuin Jenni, vaan tyypilliseen tapaansa hän oli kuluttanut aikaa punaisiin hiuksiinsa, jotka saivat liehua auki koko komeudessaan. Yllään hänellä oli tummanruskea neuletakki ja tummanharmaat housut. Siihen vielä hillitty meikki ja matalilla koroilla varustetut kengät, niin ei lookissa ollut mitään valittamista. Jenni otti kahvi tarjouksen vastaan kiitosten kera.

Etsivällä oli mennyt eilen iltana pitkään baarissa. Muutaman rommishotin kotona otettuaan oli Jennillä kovasta haluttanut lähteä liikkeelle ja loppu ilta olikin kulunut läheisen baarin tiskillä norkoillen. Seuraakin sieltä oli löytynyt, mikä oli häntä valvottanut loppu yön. Yöunia ei ollut kovinkaan montaa tuntia takana, kun Jennin oli kiirehdittävä jalkaisin töihin herättyään jonkun tuntemattoman naisen asunnosta. Maria jäi kahvinhakureissullaan suusta kiinni erään hyvän työkaverinsa kanssa ja Jenni sai kahvinsa vasta puolen tunnin odotuksen jälkeen. Ei nainen valittanut, olihan hän saanut jo tietokoneenkin auki ja tarkasteli tutkimansa jutun tietoja. Maria oli jo lähtemässä omaan työhuoneeseensa, kun toimiston ovi avautui ja sisään astui tyylikäs brunette, joka asteli korkokengät äänekkäästi kopisten kohtia Jenniä. Etsivän ilme kertoi paljon. Tämä olisi halunnut ryömiä pöytänsä alle piiloon potemaan morkkistaan. Kuitenkin Jenni onnistui loihtimaan kasvoilleen pirteän hymyn ja nousi tervehtimään tuttavaansa.

Tuo näyttävä kaunotar veti käsilaukustaan vaaleansinisen kravatin, jonka hän sitten kietaisi viekoittelevasti Jennin kaulaan. ”Unohdit tämän…” hän kikatteli ja suuteli pitkään Jennin huulia. Etsivä vilkuili suudelman aikana hermostuneesti ympärilleen. Parivaljakolla oli yleisönä koko toimiston väki. Jennin viimeiltainen seuralainen ei näyttänyt pistävän sitä pahakseen, mutta Jenni veti naisen itsestään irti kohtelias hymy huulillaan ja kysyi tältä: ”Miten sinä minut löysit?” Nainen naurahti ja suoristi Jennin kravattia. ”Eilen illallahan sinä kerroit että olet täällä töissä. Ei siihen etsivän taitoja tarvinnut, että löysin sinut.” nainen naureskeli ja vilkuili kiinnostuneena ympärilleen. ”Tuota. Kiitos kravatista mutta minulla on töitä…” Jenni sanoi vaivautuneena ja viittoi työpöytänsä suuntaan. Kaunokainen kohautti olkiaan ja nappasi työpöydältä mustan tussin. ”Soita jos haluat seuraa.” hän sanoi, nappasi Jenni paljaan ranteen käteensä ja toisella kädellään raapusti puhelinnumeronsa etsivän ihoon. Naisen saatua numeronsa kirjoitettua tämä antoi vielä suukon Jennin poskelle ja lähti matkoihinsa. Maria oli seurannut tilannetta sivusta kulmat kurtussa. Ei hänelle homoseksuaalisuus uutta ollut, mutta tuntemattoman naisen käytön oli melko mautonta. Huomion kipeä ehkäpä? Tapahtuman päätteeksi Jenni sai olan taputuksia monilta työkavereiltaan. Maria painui työhuoneeseensa sen enempää huomioimatta tilannetta.

Eiväthän oudot tapahtumat loppuneet siltä päivältä. Jenni oli kuulustellut erästä miestä murhatapaukseen liittyen. Tilanne oli kärjistynyt ja kuulusteltava oli saanut huitaistua etsivää olan takaa kasvoihin. Onneksi mitään vakavaa ei tapahtunut, mitä nyt vasempaan kulma aukesi ja siitä vuosi runsaasti verta. Parin muun poliisin avulla etsivä saatiin takaisin kuriin ja kuulustelua jatkoi toinen etsivä. Maria näki Jennin astuvan ulos kuulusteluhuoneesta kasvot veressä. Etsivä oli kuin mitään kummempaa ei olisi tapahtunut mutta Maria henkäisi säikähdyksestä ja sanoi käskevään äänen sävyyn: ”Jenni, laboratorioon siitä. Tuo haava pitää puhdistaa.” Aluksi Jenni mutisi ja pani vastaan kuin kapinoiva teini, mutta Marian suostuttelun jälkeen etsivä päätti antaa toisen hoitaa hänen haavansa kuntoon.

Jenni istahti yhdelle laboratorion penkeistä ja Maria meni penkomaan ensiapukaappia. ”Aina teitä saa olla kursimassa.” Maria naurahti ja palasi Jennin luokse tarvittavat tavarat löydettyään. Hän kaatoi desinfiointiainetta pumpuliin ja alkoi painella haavaa sillä pidellen vapaalla kädellään Jennin kasvoja paikoillaan. Haavaa kirveli, mutta etsivä yritti kovanaamana olla näyttämättä sitä. ”Oliko se nainen tyttöystäväsi..?” Maria puolihuolimattomasti puheli haavaa puhdistaessaan. Jenni naurahti ja vastasi suoraan: ”Ei todellakaan… hän oli… sellainen yhdenyön tuttava vain.” Maria katsahti Jenniä yllättyneeltä. Etsivä ei vaikuttanut miltään kukasta kukkaan lentäjältä. Kai se oli totta, että mitä paremmin toisen tunsi, sitä likaisempia salaisuuksia tästä ihmisestä paljastuisi. ”Juu tiedän että ei ole kovinkaan vastuullista harrastaa sellaista, mutta sellainen minä vaan olen..” Jenni totesi puolustellen itseään ja tekojaan. ”En ala tuomitsemaan, mutten itse sellaista harrasta enkä aio ikinä harrastaa..” Maria koitti mahdollisimman neutraalisti ilmaista mielipiteensä ja asetti laastarin Jennin haavalle. Se ei ollut niin paha, että mitään sen kummempaa suojaksi olisi tarvittu.

”Entä harrastatko homoseksuaalisuutta?” Jenni uskaltautui kysäisemään puoliksi leikillään. Kyllä häntä aina omat mahdollisuutensa kauniita naisia kohtaan… Ja olihan Jenni katsellut kollegaansa koko työssäolonsa aikana sillä silmällä. Eiköhän olisi aika tarttua haasteeseen. Maria katsahti pitkään toisen naisen sinisiä silmiä, jotka vastasivat katseeseen pelottomasti. ”No tuota… minulle ei ole sukupuolella ole ollut koskaan väliä parisuhteessa.” Maria vastasi ja kiikutti tarvikkeet takaisin ensiapukaapin uumeniin odottamaan seuraavaa haaveria. Hän käännähti ja huomasi Jennin astelleen aivan lähietäisyydelle. Vaistomaisesti Maria otti askeleen taaksepäin, mutta seinä sekä ensiapukaappi tulivat heti vastaan. Hän oli nalkissa. Mutta Jennin paljon puhuva hymy oli enemmänkin kutsuva kuin luotaan työntävä. Jenni otti Marian takana olevasta seinästä tukea käsillään ja lähestyi punahiuksista kaunotarta itsevarma ilme kasvoillaan. Maria ei osannut tehdä muuta kuin sulkea silmänsä kuin tietäen, mitä oli tulossa. Kuitenkaan naisten huulet eivät kohdanneet. Maria tunsi, kuinka Jennin lämmin otsa painautui hänen omaa otsaansa vasten. Hän tunsi toisen kostean hengityksen kasvoillaan. Ei Maria ollut ajatellut Jennistä mitenkään muuna kuin työkaverina. Nähtävästi Jenni oli ajatellut jotain aivan muuta. Tai sitten Maria oli hänelle yksi valloitus lisää… ”Lyön vetoa, että tulet muuttamaan mielipiteesi siitä yhdestä yöstä…” Jenni kuiskasi Marian korvaan. Kylmät väreet kävivät Marian kehossa. Kyllä toisen ihmisen läheisyys tuntui hyvältä, varsinkin kun Marian viime suhteesta oli jo reilu kaksi vuotta.

Kiusoitellen Jenni hiveli sormillaan Marian käsivartta odotellen vastausta, jota ei kuitenkaan näyttänyt kuuluvan. ”Minun pitäisi jatkaa töitä..” Maria mutisi hermostuneen oloisena. Jenni painoi nopean suukon kaunokaisen otsalle ja lähti kävelemään ulos huoneesta huikaten samalla: ”Jatketaanpa sitten työntekoa. Mutta älä unohda ehdotustani.” Etsivä katosi käytävään ja Maria jäi nojaamaan seinää vasten hämmentyneenä. Jennin itsevarmuus oli tehnyt häneen vaikutuksen. Ystävällinen, itsevarma mutta silti herkkä ihminen… varsin vastustamaton yhdistelmä ainakin Marian mielestä. Mutta eiväthän he edes kunnolla tunteneet toisiaan ja olivat kaiken lisäksi töissä samassa työpaikassa! Työpaikkaromanssi oli viimeinen asia, mitä Maria halusi. Siinä hetkessä hän päätti unohtaa äskeiset tapahtumat ja työntää sisällään heränneet tunteet takaisin piiloon. Mutta kun kipinä on kerran syttynyt, sitä ei niin vain sammuteta…

jatkuu...